Ensimmäinen kerta 1980- luvulla oli mieliinpainuvin. Yhtenäistä kattoa ei vielä silloin ollut katsomon päällä ja sää oli kolea, vain muutama lämpöaste. Sitten tietenkin alkoi sataa esityksen aikana. Satuin istumaan juuri vuotavan sauman kohdalla ja kastuin läpimäräksi. Värjöttelin ja tärisin koko esityksen ajan.
Monella katsojalla oli vilttejä ja huopia joilla suojasivat itseään. Olivat osanneet varautua aikaisempien kokemusten pohjalta. Niin kuin minäkin sitten seuraavalla kerralla.
Oopperan jälkee kävimme Linnan salissa syömässä lämpimän aterian ja sain taas itseni lämpimäksi. Tästä se kipinä sitten syttyi, jota ei silloinen sadekaan sammuttanut. Nyt tilanne on toinen, teillä on katettu katsomo ja katsojien viihtyvyyteen on satsattu...ja kun olemme olleet tämän jälkeen Oopperajuhlilla, sää on suosinut aina on ollut lämmintä ja sateetonta, liekkö tullut ensimmäisellä kerralla kärsittyä tulevien vuosienkin edestä... Mieluisinta on ollut seurata vanhempaa, perinteistä oopperaa ja kuoroesitykset ovat olleet tosi vaikuttavia. Toivomme korkean tason säilyvän jatkossakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti