Minä ja neljä lastenlastani(11 ja 13 vuotiaat) olimme katsomassa Taikahuilua. Olimme nähneet sen jo täällä Helsingissä joten tarina oli jo tuttu.
Olen todella tavallinen mummo (68 v.) enkä mitenkään "musikaalinen tai musiikkia ymmärtävä". Olen kotoisin maalta, maanviljelijä perheestä eikä silloin oopperasta tai baletista kai edes tiedetty mitään. Siellä maalla. Kun 60-luvun alussa muutimme Helsinkiin, halusin nähdä, millaisia ooppera- ja balettiesitykset oikein ovat ja niin aloin "harrastaa" käydä oopperassa kerran vuodessa.
Kun lapsenlapseni syntyivät (joita on jo 7)ja olivat noin 5-6 vuotiaita menimme ensimmäisen kerran katsomaan Pähkinänsärkijää. Nyt olemme käyneet siellä joka vuosi ja viime vuonna kaikki seitsemän olivat mukana. Vanhempien lastenlasten kanssa olemme käyneet baleteissa tai oopperoissa 1-2 kertaa vuodessa. Tänä keväänä kysyin näiltä vanhemmilta lapsilta, haluaisivatko he lähteä Savonlinnan oopperajuhlille ja vastaus oli heti että kyllä. Valitsimme Taikahuilun, Esitys oli erilainen kuin täällä ja se oli hyvä, koska siinä lapset näkivät, kuinka erilaisia tulkintoja voi olla.
Käynti Savonlinnan oopperajuhlilla oli elämys. Lapset tulevat varmasti elämänsä aikana uudestaan, minulle se ehkä oli sitä että "kerran elämässä on koettava Savonlinnan oopperajuhlat". Hieno kokemus jossa tärkeintä oli antaa lapsille sysäys taide-elämyksiin jotka jäävät mieleen koko elämän ajaksi. Nyt kun olen eläkkeellä, olisi mukava viedä lapsia esityksiin useamminkin mutta eläke ei oikein anna myöten tehdä sitä kovin usein. Kuitenkin tähän astiset satsaukset ovat olleet aina "hintansa väärtti"!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti