perjantai 14. joulukuuta 2012

Oopperaelämys, jota en osannut odottaa... (Riikka Suihkonen)


Tänä kesänä opin jälleen kerran, että parhaat juhlat pidetään usein vasta sulkemisajan jälkeen. Olin vastarakastuneena poikaystäväni kanssa kaksin mökillä juhannuksen vietossa ja paluumatkalla päätimme poiketa Savonlinnassa, tarkoituksenamme vierailla Olavinlinnassa. Paluumatkalle lähtö kuitenkin venyi, ja kun lopulta olimme perillä, oltiin linnaa jo sulkemassa.  Minua tietysti harmitti kovin, olinhan käynyt Olavinlinnassa viimeksi lapsena ja romantikkoihmisenä kerta kaikkiaan rakastan historiallisia matkailukohteita.

No, vaeltelimme kuitenkin linnan liepeillä, kävimme sisäpihallakin ja tulimme hiljalleen siltaa myöten takaisin ja siitä vastarannalle kallioille kuvaamaan linnaa. Linnan seinämille olivat lokit tehneet pesiä ja kirkuivat kovaäänisesti. Koetin saada panoraamakuvaa linnan alueesta ja fiilistelin järveltä puhaltelevaa tuulta. Mutta kun käännyin katselemaan linnaan johtavalle sillalle, sieltä alkoikin kuulua, kuin joku olisi tapaillut jotakin melodiaa... Kun katsoin tarkemmin, huomasin, että niin vain olikin, komea tummaverinen oopperalaulajamies siellä veteli vielä harjoituksiaan. Asteli muutaman askelen, pysähtyi, levitti sitten kätensä, ja ah niitä suloisia säveliä, jotka ilmoille kajahtivat!

Sen siliän tien unohdin kamerani olemassaolon, ehkä hetkiseksi jopa myös poikaystäväni olemassaolon (sen tosin muistin taas myöhemmin!) ja lähdimme seurailemaan miestä. Hän oli selvästikin ulkomaalainen, sen näki hänen ulkoisen olemuksensa lisäksi hänen estottomasta musiikillisesta ulosannistaan. Ja jälleen muutama askel, pysähdys, käsien levitys ja voi sitä äänen sointia! Seurasimme häntä hetken verran, kunnes tiemme erosivat hänen kääntyessään rantaan johtavalle tielle ja meidän jatkaessamme takaisin autolle.

Tämä on epäilemättä paras, yllätyksellisin ja ennen kaikkea hienoin oopperamuistoni, jonka voin jakaa - ja mikä hauskinta, poikaystävänikin myöntää sen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti