perjantai 14. joulukuuta 2012

Kohtaaminen käytävällä (Mirja Hovila)

Kaikkihan tietävät, että ooppera on kankea, pönäkkä ja kallis yläluokkainen harrastus. En tiedä, montako kertaa olen käynyt oopperassa, mutta ensi-iltoja olen kaihtanut. Nyt otin riskin.

Olavinlinnan mukulakivet ja sääolosuhteet tuntien päättelin, ettei ensi-iltaan tarvita iltapukua tai korkokenkiä. Miehelläni oli kyllä tyylikäs solmio, mutta paita oli lyhythihainen, ja kylmän varalle oli villatakki. Kaikki hyvin. Katsomossa oli välitön tunnelma, ventovieraat juttelivat toisilleen kuka milläkin kielellä. Esitys oli loistava, vaikka musiikki olikin hiukan vaikeatajuista. Väliajalta palatessa mieheni kuuli kahden rennonoloisen miehen puhuvan norjaa ja kysäisi uteliaisuuttaan, mistä päin Norjaa he ovat tulleet, johon puheliaampi: ”Minä olen tämän oopperan libretisti, ja tässä on säveltäjä.” Kaikki norjan sanat haihtuivat mielestäni, kun yritin saada suustani jotain kohteliaan ilahtunutta sen jälkeen kun mieheni oli esitellyt minut: ”Ja tässä on libreton suomentaja.” Niin, kaikkihan tietävät, että ooppera...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti