Istuimme elokuun alussa töissä aamukahvilla, ja ihailimme Itä-Savon etusivua, jossa kuvassa oli perin macho ilmestys, Los Angelesin oopperan baritonilaulaja. Hänestä huokui jo kuvassa testosteroni, ja tuumimme naisten kanssa yhdessä, että olisipa ihana nähdä mies ihan luonnossa. Vein kahvikuppiani pois, kun ooperan lehdistöpäällikkö Aarno Cronvall pysäytti minut ja kysyi. Haluaisitko mennä illalla Los Angelesin oopperan esitykseen ja kertoi, että saisin vielä väliaikatarjoiluunkiin liput. Kiitin todella sydämellisesti, ja niin illalla menimme ooperaan.
Väliajalla siemailimme lasilliset viiniä. Sitten tiedustelin naistenhuonetta, johon sain vastauksen; tuolta alas portaat, ja oikealle jne. Tuumasin, että olkoot, en viitsi lähteä. Tällöin järjestysmies kuiskasi korvaani, tuon samettiverhon takana on ovi, ja oven takana käytävällä on naistenhuone. Pujahdin verhon taakse, ja siellä todella odotti YLLÄTYS, olin esiintyjien käytävällä! Ääntänsä oli avaamassa käytävällä tuo testosteronia huokuva solisti, ja oikealla oli todella naistenhuone. Nyökkäsimme toisillemme, ja kun olin naistenhuoneessa lauloi mies seuraavaa aariaa oven takana. Puuteroituani nenäni, tulin käytävälle ja jälleen nyökkäsimme hymyillen toisillemme.
Mikä unohtumaton tilanne, harva nainen saa moisen privaattiesityksen. Tämä on yksi uskomattomista ja omaperäisimmistä oopperakokemuksista mitä minulla on koskaan ollut Olavinlinnassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti