Elettiin 70 lukua ja kaveriporukassa suunnattiin kohti Riihisaarta, jossa tuolloin toimi suosittu anniskelupaikka Oopperakellari, nykyisen maakuntamuseon tiloissa. Siellä sitä olutta naukkailtiin muovimukista ja laulettiin yhteislauluja puupenkeillä istuen pitkien pöytien ääressä. Kun helpotuksen aika tuli, niin eikun ovesta ulos ja kirmaisu rakennuksen taakse, jossa ulko Wc- sijaitsi ja voin sanoa, että mukana oli myös haju.
Erään, tuollaisen hilpeän kulttuurielämyksen jälkeen päätettiin kavereitten kanssa tehdä pieni jekku oopperasta tulevalle porukalle, joita pidimme jotenkin hienompina ja tosikkomaisempina, kuin mitä me olimme. Siispä kyselemään porukoilta pöydässä, mikä ooppera esitys tänään on? Taikahuilu, tiesi joku kertoa.Kiitimme tiedosta ja siinä muutama laulu vielä luikautettiin oopperan innoittamana ja eikun kohti tallisaarta odottamaan oopperan loppumista.
Odottelu meni rattoisasti ja kun porukkaa alkoi purkautua linnasta soluttauduimme muina miehinä tallisaaren sillalla porukan sekaan ja kuuntelimme, kuinka hienosti he analysoivat illan esitystä. Siinä pitkin linnan katua kävellessämme mekin aloitimme keskustelun ja toistimme kuulemiamme analysointeja illan esityksestä. Kaikki taisi upota kanssakulkijoihimme täydestä,sillä kukaan ei reagoinut kommentteihimme mitenkään, paitsi siinä vaiheessa, kun sanoin kavereilleni (tahallaan) "minusta tässä TAIKAVIULUSSA toimi tuo linnan akustiikka hyvin". Silloin eräs herrasmies huomautti, että anteeksi se oli taikahuilu, johon sanoi, että no ilmankos se soikin jousisoittimeksi oudosti.Poistuimme porukasta ja meillä oli hauskaa vielä monta kertaa, kun muistelimme tapahtunutta.
Nyt vuosia ja monia oopperoita nähtyäni, muistan tuon tapauksen aina kävellessäni esityksen jälkeen Olavinlinnasta pois ja kuuntelen korva tarkkana,ettei mitkään pitkätukat pääse vedättämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti