Matkalla....
Heinäkuu 1983. Aurinkoinen aamu sarastaa, linja Ruposen bussi tempaa raihnaisen matkustajan kyytiin Savonlinnan Hernemäen nesteen kohdilta.
Istahdan bussiin, Juvan verotoimistossa odottaa nippu yrittäjien veroilmoituksia.
En tiedä, itkeäkö vai nauraa. Hammasharja pistää povarissa. Liekö henkistä kipua?
Illalla on päättynyt ikimuistoinen Taikahuilun ensi-ilta. Kallio-orja on vapaa matkustamaan kohti Juvan emä- pitäjää. Jokin kaihertaa mieltä. Onko hyppy liian pitkä? Illan juhlinta ja yön kaunis kuningatar ovat liian pinnalla, jotta pystyisin keskittymään veroilmoituksiin....
Havahdun, kun bussi pysähtyy Juvan linja-autoasemalle. Kesä on kauneimmillaan ja opinnot Tampereella odottavat kauppiksessa. 100-päinen orkka soittaa päässäni vielä yön kuningattaren aariaa. Olen heräämässä, kuin Papageno unelmistaan...
”Ihminen, etkö Sinä toivo mitään muuta”, vai miten se oli?
Veroilmoitukset tuli kahlattua läpi viimeisen kerran sinä kesänä. Seuraavina kesinä selailin aivan toisenlaisia ilmoituksia: tarpeistolistoja, näyttämömestarin näyttämökuvia ym. oopperaan liittyvää...
Olin matkalla…
Ihokarvani nousivat pystyyn, kun Andras Mikon ohjaaman Aida-oopperan herkkä kohtaus, Aidan ja Radames´in duetto, helähti Olavinlinnan yössä. Tuntui kuin näyttämömestarin jalat eivät koskettaneet maata.
Olin matkalla…
Heräsin varsin konkreettisesi omasta unestani jokunen kesä myöhemmin, kun Romeon ja Julian kenraaliharjoitusten ensimmäisen puoliajan aikoihin ohjaaja Lazlo Seregi huutaa kurkkusuorana näyttämömestaria ” Aakiii!! Pergelee”, unkarilaisella painotuksella,
MERRGGIII! Savonlinnan oopperajuhlien huippuluokan tekniset osaajat saavat kuulla kunniansa, kun Romeon ja Julian vuode ei ole merkeissään.
Olin matkalla... kohti linnan takapihaa... kulttuurin varjopuolia.
Vuodet kuluivat ja opinnot siirtyivät kohti Jyväskylää. Mattilanniemen taloustieteen laitoksessa talvet kuluivat kansantaloustieteen ja yritystaloustieteen parissa ja kesät Olavinlinnassa. Ooppera oli nielaissut reissumiehen. ja jokaikinen kesä opintojen välillä tuli vietettyä Savonlinnassa, synnyin kaupungissa. Kaupunki oli avannut uudet ovet taloustietäjälle, open alulle...
Kansainvälisyys oli tullut reissupojan vaatteisiin varsin konkreettisesti. Kielitaito tai oikeammin todettuna taidottomuus oli myös saanut aivan uuden ulottuvuuden. Minä, reissupoika, puhuin saksaa pakon sanelemana, ruotsiakin jokusen sanan Tukholman oopperavierailun yhteydessä sekä jokusen lauseen tangero englantia Japanin, Tsekin ym. vierailujen yhteydesä. Korvissa soi Savonlinnan lyskän englannin opettajan komennus: ”Say alaut Virolainen”. Näillä oli pärjättävä.
Olin matkalla...
Sanat löytyivät ja myös yhteinen sävel niin tekniikan poikain, ohjaajien ja lavastajienkin sekä kuoron että orkesterin kanssa. Maailma oli avannut ovensa...
Olin matkalla kohti Sulkavan lukiota heinäkuussa 1999. Rehtorin pesti oli alkamassa. Monet opit ja kokemukset rikkaampana kuin 1983 Ruposen bussissa. Tänä keväänä olimme matkalla kohti Brysseliä yrittäjyyslukion opiskelijoiden kanssa.
Matka jatkuu...
Hyvää matkaa Teille hyvät oopperan ystävät, on suuri ilo matkustaa kanssanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti