perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kerrasta koukkuun (Jorma Reinikainen)

Miten jäin Savonlinnan oopperajuhlien koukkuun? Elettiin muistaakseni 1980-luvun puoltaväliä, kun mietin edesmenneen vaimoni kanssa jotakin uutta kokemusta kesäloman kunniaksi. Ooppera oli meille molemmile täysin vieras alue, mutta sinä sateisena päivänä, Lahdessa Aleksanterinkadulla autossa istuessamme, pälkähti päähäni, että lähdetään Savonlinnaan oopperaan.

Meillä oli aikaisempina kesinä tapana kiertää linna ja eläytyä sen historiaan. Soitin siltä istumalta Savonlinnan matkailutoimistoon tiedustellakseni, oliko sille viikolle vapaita lippuja. Muistan hyvin, kun minulle vastattiin ystävällisesti, että sen viikon esitykset olivat loppuunmyydyt. Kuitenkin vielä samaan puheluun ystävällinen virkailija sanoi seuraavan päivän esitykseen vapautuneen juuri kaksi paikkaa, mutta ne ovat kalleimmasta kategoriasta. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä kalleus tarkoitti, vaan varasin ne heti hintaa kysymättä. Minua pyydettiin noutamaan liput heti seuraavana aamuna, koska esitys oli illalla. Muistan aina, kun menin vaimoni kanssa ostamaan ja erityisesti maksamaan liput. En muista , kuinka monta markkaa ne maksoivat, mutta se oli silloiselle nuorelle miehelle erittäin paljon. Onnistuin näyttelemään, että hinta oli minulle pikkujuttu, vaikka samalla mietin, mitä tulikaan ostettua. Suoraan sanottua sika säkissä.

Mutta tässä on myös syy siihen, miksi olen sen jälkeen käynyt lähes joka kesä Savonlinnan oopperajuhlilla, yksityisesti ja välillä asiakkaitteni kanssa. Liput maksettuani, päätimme vaimoni kanssa perehtyä Don Giovannin librettoon perusteellisesti. Ostimme pullon valkoviiniä, ja luimme koko iltapäivän Linnan kalliolla librettoa, jotta olisimme hieman kärryillä, mistä maksoimme, ja mihin olemme menossa. Oletan, että jos joku olisi antanut minulle liput ilmaiseksi, olisin lähtenyt oopperasta yhtä pihalla kuin sinne mennessä, mutta perehdyttyäme perusteelisesti librettoon, pystyimme täysin uppoutumaan kauniiseen musiikkiin, ja erityisesti valtavaan esityksen tunteeseen.Muistan sen illan aina.

Sen jälkeen, kun olen mennyt nykyisen vaimoni, tai asiakkaideni kanssa oopperaan, olen aina ostanut kaikille libretot ja mahdollisesti CD:t, ja lähes pakottanut heidät kuuntelemaan ja lukemaan ne, viimeistään matkalla Savonlinnaan. Toivon, että kaikki saisivat saman kokemuksen kuin sain itse aikanaan. Odotan innolla tämän kesän oopperaani, ja haluan tarjota siihen mahdollisuuden pojalleni, ja hänen tulevalle vaimolleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti