Roberto Alagna oli iloni ja lohtuni.Työni vuoksi jouduin ajamaan paljon, talvella, pimeällä, väsyneenä. Musiikki piti hereillä, jopa lauloimme paljon yhdessä. Ja sitten kuulin, että hänet näkee livenä Savonlinnassa. Vakituiset konserttikumppanini kieltäytyivät, eivät ymmärtäneet innostustani.
Mieheni lupautui kuitenkin (aivan vapaaehtoisesti) mukaan. Hankin liput jo edellisenä kesänä ja säilytin kuin aarretta. Keväällä aloin etsiä majoitusta. Ooperajuhlien sivuilta löytyi Alagna-kilpailu, johon tietysti vastasin. Unohdin koko jutun, kunnes sain puhelun: olin voittanut liput Alagna-konserttiin. Sain siis houkuteltua myös sisareni ja ystävänsä mukaan. Ja konserttikuume kohosi.
Pari päivää ennen tyrmäävä uutinen. Konsertti peruutettu, tähti "sairastunut". Kiukkua, raivoa, pettymystä, ei voi olla totta. No, liput oli hankittu, majoitus maksettu ja joku oli lupautunut paikkaamaan. Siis matkaan eka kertaa Savonlinnaan. Kaunis kaupunki, ystävälliset ihmiset lievittivät harmistusta. Ja paikkaaja, Johan Botha. Ilmeisesti oli vaadittu melkoisia ponnistuksia,että homma saatiin pelaamaan. Ja pelasihan se. Pienen alkujännityksen saattoi aistia ja sitten mentiin. Harmitus haihtui. Nautimme komeasta äänestä ja kauniista musiikista.
Sorry, Roberto, meidän tarinamme on ohi. Levysi pölyttyvät auton hanskalokerossa. Tämän ikäistä tätiä mies ei petä kuin kerran! Figaro nähtiin pari vuotta sitten. Figaron jälkeinen myrsky tuskin unohtuu koskaan. Oman lapsen häät tänä kesänä. Mutta ensi kesänä La Traviata. Oma mies lupasi lähteä mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti