Olin vuosia mukana oopperan järjestysmiestehtävissä. Kymmenkunta vuotta sitten huomasimme esityksen aikana linnan sisääntuloaukossa seisoessamme norpan pyörähtelevän aivan ponttoonisillan vieressä eteläpuolella. Jännitimme, pysyykö se siinä vielä esityksen loppuun saakka. Hetkeä ennen oopperan loppusoittoa se jatkoi iloista sukelteluaan.
Palasin paikalleni C-katsomon taakse ja aloin ohjaamaan ihmisiä käyttämään myös eteläpuoleista poistumistietä. Samalla informoin ihmisiä myös norpasta. Ehkä poistuminen ponttoonisillalla silloin oli vähän normaalia hitaampaa, mutta aika moni tuon norpan silloin näki.
Pari päivää myöhemmin olin taas linnan portilla ottamassa vastaan oopperavieraita. Vanhempi nainen äkkäsi minut ja äkkiarvaamatta kapsahti kaulaani. "voi kiitos teille, että sain vielä eläissäni nähdä elävän norpan toissailtana. Lapsenlapseni eivät olleet uskoa, kun kerroin, että olin nähnyt norpan aivan läheltä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti