Sitä heinäkuun päivää oli odotettu. Olin tehnyt 10 pisteen suorituksen taivutellessani mieheni mukaan oopperaan, ensikertalaisen ennakkoluuloja oli vaan hän oli päättänyt "uhrautua" säilyttääkseen sopuisuuden välillämme. Päivä valkeni kauniina mutta lähdön koittaessa illansuussa taivas repesi. Tuli vähän kiirekin kun mieheltä "ei meinannut löytyä mitään päällepantavaa". Automatka sujui leppoisasti kunnes Savonlinnaa lähestyessämme tajusimme, ettei keskustan tuntumasta varmaankaan löydy parkkipaikkoja ja ruuhkista Savonlinnassa oli tiedotettu radiossakin. Siinä kiireessä päätimme koukata Casinon pihaan ja sieltä yhteiskuljetuksen avulla Olavinlinnaan. No, Savonlinna ei ole kovin tuttu paikka kummallekaan, joten Casino ei löytynytkään ihan noin vain. Oli jo kiire ja vettä satoi kaatamalla. Noljakan Shellillä tuumailimme, että mitäs sitten. Onneksi nokkela mieheni rohkeasti kysäisi eräältä tankkaamaan tulleelta herrasmieheltä, josko tämä suostuisi kyyditsemään meidät oopperajuhlille. Tämä herra sattuikin olemaan "pelastava enkelimme". Hän toi meidät Olavinlinnan jonolle ja ystävällisesti toivotti meille antoisaa oopperailtaa.
Jono... tai siis neljä jonoa rinnan... oli pitkä mutta tunnelma varsin letkeä. Lähes kaikki olivat varustautuneet sateenvarjoin, vain muutama oli keksinyt, että sadeviitta toimii paremmin ko. tilanteessa. Nimittäin aika monella oli vähintäänkin hihat märkänä sisälle päästyään sillä sateenvarjot roiskivat vettä milloin miltäkin puolelta oman varjon alle ja jonot etenivät varsin hitaasti. Mutta odotus kyllä palkittiin. Taikahuilumme oli ihastuttava, lavasteet nerokkaat, puitteet kerrassaan hienot ja musiikki..ah, ihana elämysilta. Miehenikin piti näytöksestä kovasti ja lupautui ensi kesänkin oopperajuhlille. Näin sitä tehdään oopperan ystäviä. Siihen vielä erinomainen yöpala Savonlinnan yössä ja hyvillä mielin 100 km:n kotimatkalle. Ensi vuonna varaudumme sadeviitoin, olemme ajoissa ja ehkäpä tulemmekin höyrylaivalla seikkaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti