Kolmas kerta toden sanoo (Leena Värtö)

Kolmas Aida tänä kesänä Olavinlinnassa. Ensimmäisen Aidani näin ja koin 90-luvun puolivälissä Italian Veronassa. Esitys oli upea. Tunnelma samoin. Kun samettinen ilta pimeni katsojat sytyttivät kynttilät ja niin amfieatterin lumo oli ainutlaatuinen. Myöhemmin, kun Aidaa esitettiin Olavinlinnassa, ajattelin, että tunnelma siellä voisi olla lähinnä Veronaa. Muistan, että se oli OK, muttei sen enempää, sillä Aidan esittäjä ei ollut paras mahdollinen. Seuraava kerta v. 2008 oli parempi. Raahasin sinne ystäväpariskunnan lisäksi miehenikin, joka ei oopperasta oikein välitä. Mutta Aidasta ei hänkään voinut olla vaikuttumatta. Tyttäreni kanssa kulutamme ahkeraan Kansallisoopperan tuoleja. Kun huomasin, että ohjelmistossa on Aida tänäkin kesänä, ajattelin, että hänen pitää kokea se myös Olavinlinnassa. Tämä kolmas oli paras kaikista. Mikä ensemble. Solistit olivat loistavia. Poistuminen Olavinlinnasta on aina hmmm, miten sen sanoisi, aika vaativaa, johtuen tietenkin itse linnasta, sen rakenteista. Mutta tunnelma oli käsinkosketeltavan harras. Olimme kaikki kokeneet jotain hienoa. Kiitos.