Viime kesä oli minulle yllättävän kiireistä aikaa. Ja siitä minun on kiittäminen ystävääni ja Savonlinnan Oopperajuhlia. Kävin Savonlinnassa puolisen tusinaa kertaa, osan aikaa auttelemassa tavaroiden ja ihmisten liikuttelussa. Toisen aikaa tekemässä sitä mitä muutkin, ihailemassa oopperoita.
Näin yhteensä neljät oopperat: La Fenicen, Aidan, Taikahuilun ja Free Willin. Milloin en ihaillut hienoja järjestelyjä ja esityksiä itseään, nauroin niille hiljaa itsekseni. Monet kohtaukset kun oopperoissa olivat tavattoman hauskoja, tahattomastikin monesti. Vein jopa äitini ihailemaan elämänsä ensimmäistä kertaa Savonlinnaa ja hän oli riemuissaan matkasta. Ainoa harmi oli, ettemme ehtineet matkan varrella vielä käydä Taidekeskus Salmelassa. Äiti kuitenkin toivoi vielä pääsevänsä uudelleenkin Savonlinnaan, joten tulee sitä varmasti katsottua sitten sillä reissulla. Koska takaisin olen kuitenkin tulossa. Ystäväni ilmoitti saaneensa jo nyt kiinnityksen ensi vuodelle ja se tarkoittaa minunkin tulevan matkustelemaan jälleen edes- sun taakse.
Mikä minun seikkailuistani tekee astetta epätavallisemman on, että jokainen matkani Savonlinnaan oli 1000km. 500km Savonlinnaan ja 500km takaisin. Pari reissua tuli tehtyä jopa yhden päivän sisällä, että sain antaa ystävälleni hengähdyshetken kotona, joka muutoin olisi ollut välimatkan vuoksi mahdoton hänen kiireiltään. En edes yritä väittää, että se oli aina ihan hauskaa ja helppoa, mutta... Olen silti iloinen, että sen saa tehdä uudestaan. Ehtii ensi kerralla pysähtymään matkallakin taiteen nimissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti